Metsähallitus

Hirvieläinvahinkojen korvaamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1162/2000) säädetään metsäpeuravahinkojen korvaamisperusteet. Maatalous-, tieliikenne- ja metsätalousvahingot ovat korvattavia, mutta esimerkiksi koristejäkälän syönti ja tallaus jäävät korvausten ulkopuolelle.

Metsäpeurat käyttävät viljelmiä laituminaan, ja tällöin vahinkoja syntyy sadon syömisestä, kaivamisesta, tallaamisesta ja vähäisesti myös ulostamisesta. Peltolaidunnus ei kuitenkaan automaattisesti johda vahinkoon, vaan voi joissain tapauksissa jopa parantaa satotasoa. Suomenselällä toteutetun satovahinkotutkimuksen (MTT, Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema) mukaan metsäpeurojen laidunnus ei aiheuta merkittävää satotason laskua.

Metsäpeurojen aiheuttamat vahingot metsätaloudelle ovat samansuuntaisia porojen aiheuttamien vaikutusten kanssa. Metsäpeurat voivat esimerkiksi vaurioittaa talvisen jäkälänkaivuun yhteydessä pieniä taimia tai hangata sarviaan puihin kiima-aikana. Vahingot koskevat lähinnä yksittäisiä puita, eikä estotoimenpiteisiin ole tarvinnut ryhtyä.

Liikenteessä metsäpeurakolarien riskialueista varoitetaan tiedotuksilla ja varoitusmerkeillä. Kolareiden määrä vaihtelee vuositasolla, ja riskialueilla se voi olla merkittäväkin. Esimerkiksi vuonna 2001 pelkästään Kuhmossa tilastoitiin 37 metsäpeurakolaria.

Metsäpeura saattaa aiheuttaa vahinkoa koristejäkälän kerääjille tulevaisuudessa, jos esiintymisalue vakiintuu Oulujärven ympäristöön. 

Infolaatikko

Metsäpeura

Tieteellinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuussa 750 ja Suomenselällä 1250 yksilöä,
Venäjällä Karjalassa enintään 2400. Lisäksi Arkangelissa ja Komissa elää yhteensä
nelisen tuhatta metsäpeuraa, mutta nykytiedon valossa ne ovat eri alalajin edustajia.

Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa (2015): Silmälläpidettävä (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000