Metsähallitus

Hirvieläinvahinkojen korvaamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1162/2000) säädetään metsäpeuravahinkojen korvaamisperusteet. Maatalous-, tieliikenne- ja metsätalousvahingot ovat korvattavia, mutta esimerkiksi koristejäkälän syönti ja tallaus jäävät korvausten ulkopuolelle.

Metsäpeurat käyttävät viljelmiä laituminaan, ja tällöin vahinkoja syntyy sadon syömisestä, kaivamisesta, tallaamisesta ja vähäisesti myös ulostamisesta. Peltolaidunnus ei kuitenkaan automaattisesti johda vahinkoon, vaan voi joissain tapauksissa jopa parantaa satotasoa. Suomenselällä toteutetun satovahinkotutkimuksen (MTT, Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema) mukaan metsäpeurojen laidunnus ei aiheuta merkittävää satotason laskua.

Metsäpeurojen aiheuttamat vahingot metsätaloudelle ovat samansuuntaisia porojen aiheuttamien vaikutusten kanssa. Metsäpeurat voivat esimerkiksi vaurioittaa talvisen jäkälänkaivuun yhteydessä pieniä taimia tai hangata sarviaan puihin kiima-aikana. Vahingot koskevat lähinnä yksittäisiä puita, eikä estotoimenpiteisiin ole tarvinnut ryhtyä.

Liikenteessä metsäpeurakolarien riskialueista varoitetaan tiedotuksilla ja varoitusmerkeillä. Kolareiden määrä vaihtelee vuositasolla, ja riskialueilla se voi olla merkittäväkin. Esimerkiksi vuonna 2001 Kuhmossa tilastoitiin 37 metsäpeurakolaria.

Metsäpeura saattaa aiheuttaa vahinkoa koristejäkälän kerääjille tulevaisuudessa, jos esiintymisalue laajenee Oulujärven ympäristöön. 

Infolaatikko

Metsäpeura

Latinankielinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuu 700 ja Suomenselkä 1250 yksilöä, Venäjällä Karjalassa enintään 2400, Arkangelissa arviolta 1500 ja Komissa 2500 yksilöä (Arkangelin ja Komin metsäpeurojen taksonominen asema on epäselvä ja edellyttää lisäselvityksiä). Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa: Silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000