Metsähallitus

Metsäpeuran palautus 1970-luvun lopussa Suomenselälle viranomaisten, metsästäjien ja suojelutahojen toimesta on eittämättä yksi suomalaisen lajisuojelun menestystarinoista. Kymmenen peuraa - kaksi hirvasta ja kahdeksan vaadinta - tuotiin Kuhmosta Kivijärven ja Perhon rajalla sijaitsevaan totutustarhaan. Osa naaraista oli tiineenä saapuessaan ja vasoi tarhaan. Peurojen lisääntyessä niitä alettiin vapauttaa luontoon. Vapautetut yksilöt viihtyivät tarhan lähiympäristössä, Salamajärven kansallispuiston maisemissa.

Tarhaus lopetettiin vuonna 1984. Sen kuluessa alueelle oli vapautettu 21 tarhassa syntynyttä peuraa ja lisäksi muutama peura oli karannut omin neuvoin. Tarhasta päästetyt peurat olivat tarhauksen vielä ollessa meneillään ehtineet lisääntyä myös vapaudessa. Tarhauksen päättyessä Suomenselällä eleli nelisenkymmentä peuraa. Tästä sai alkunsa nykyinen noin tuhannen yksilön kanta.

Suomenselän kanta on elinvoimainen, mutta sen kehitys on syystä tai toisesta pysähtynyt noin kymmenen vuoden takaisiin lukemiin. Lääkkeet kannan kasvun jatkumiseen varmasti löytyvät, kunhan tietämys vasatuottoon ja nuorten yksilöiden elossa säilymiseen vaikuttavista eri tekijöistä pikkuhiljaa karttuu.

 

Infolaatikko

Metsäpeura

Latinankielinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuu 700 ja Suomenselkä 1250 yksilöä, Venäjällä Karjalassa enintään 2400, Arkangelissa arviolta 1500 ja Komissa 2500 yksilöä (Arkangelin ja Komin metsäpeurojen taksonominen asema on epäselvä ja edellyttää lisäselvityksiä). Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa: Silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000