Metsähallitus

Rotupuhtaus

Metsäpeura ja poro voivat saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Risteytyminen vähentää perimältään puhdasta metsäpeurakantaa.

Peura-aita

Suomessa peurojen ja porojen kohtaamisten estämiseksi poronhoitoalueen etelärajalle rakennettiin vuosina 1993-1996 lähes 90 km pitkä peura-aita.

Aidan läpi kulkee noin 15 tietä, joista suurimmissa on karjasiltoja peurojen ja porojen kulun estämiseksi. Pienemmillä teillä ja metsässä muuten liikkuville aitaan on tehty portteja. Joillakin porteilla on kameravalvonta auki jääneiden porttien sekä mahdollisten porojen ja peurojen ylitysten havaitsemiseksi. Kulkijoita muistutetaan sulkemaan portti perässään, mutta laiminlyöntejä tapahtuu toisinaan. Aita vaatii säännöllistä kunnostusta, josta on vastannut Metsähallitus.

Risteymien poistot

Suomessa metsäpeuran rotupuhtautta on edistetty lopettamalla poron ja metsäpeuran risteymiä. Lisäksi on poistettu poronhoitoalueen puolelle vaeltaneita peurayksilöitä. Näiden poistojen ansiosta metsäpeurojen liikkuminen peura-aidan pohjoispuolelle on vähentynyt huomattavasti. Työstä on aikaisemmin vastannut Suomen riistakeskuksen Kainuun alue. Nykyisin vastuu on Metsähallituksella.

Metsäpeura LIFE 1998-2001

Vuosina 1998–2001 metsäpeuran rotupuhtauden säilymistä edistettiin Euroopan Unionin Life Nature -rahaston tukemalla hankkeella. Hankkeessa olivat mukana Metsästäjäin Keskusjärjestö, Metsähallitus, Kainuun riistanhoitopiiri, maa- ja metsätalousministeriö, Oulun yliopisto sekä Tielaitos.

Hankkeen keskeisiä tehtäviä olivat peura-aidan tiivistäminen tieaukoille rakennettavien peuraestesiltojen ja porttien avulla sekä metsäpeuran perimän puhtauden selvittäminen. Muita toimenpiteitä olivat peurakannan puhdistus (eli risteymien ja porojen poistaminen), peuravahinkojen estäminen, metsäpeuraa koskevan asenneilmapiirin parantaminen ja yleinen tiedottaminen.

Tarhaporot

Metsäpeuran esiintymisalueilla on jonkin verran tarhaporoja. Niiden lukumäärää ei tunneta, koska porojen pitäminen ei edellytä ilmoitusta tai erillistä lupaa. Tarhakarkulaiset aiheuttavat riskin serkusten sekoittumisesta.

Tarhaporot kannattaa merkitä korva- tai kaulamerkein. Poron karatessa ei kannata säästellä aikaa ja resursseja sen kiinniotossa. Apua voi saada esimerkiksi paikallisilta metsästysseuroilta.

Rotupuhtaus Karjalan tasavallassa

Poronhoito loppui Karjalan tasavallassa 1960-luvun puolivälissä. Keskeisiä poronhoitoalueita olivat aikoinaan Louhen, Kemin ja Kalevalan piirit. Karjalassa kesytetty peuramuoto oli metsäpeura, joten samanlaista riskiä kuin Suomessa metsäpeuran ja poron risteytymiselle ei ollut. Karjalassa voidaankin puhua ”peuranhoidosta” poronhoidon sijaan. Kuitenkin Murmanskin alueelta tuotiin Karjalaan 1950-luvulla komi-izhman alalajiin kuuluvia porolaumoja kollektiivipeuratilojen laumojen täydentämiseksi. Tämän seurauksena tulokkaat risteytyivät paikallisiin peuroihin.

Nykyisin Murmanskin alueen poronhoitoalueet ovat niin kaukana Karjalan tasavallasta, etteivät porot kohtaa Karjalan metsäpeuroja. Lähimmät porolaumat ovat Suomessa, josta poroja karkaa satunnaisesti Karjalan puolelle. Suurin uhka Suomen ja Karjalan metsäpeurojen rotupuhtaudelle on siis Suomen poronhoitoalue, josta poroja karkaa sekä etelän että idän peura-alueille.

Nykyisin Karjalan tasavallassa metsäpeuran geeniperimää tutkitaan ja tulosten odotetaan auttavan selvittämään Karjalan tasavallan metsäpeurojen rotupuhtauden tilaa.

Metsäpeuran rotupuhtaustyön kehittäminen

Suomenselän metsäpeurojen elinalueen laajeneminen Oulujärven läheisyyteen ja samalla poronhoitoalueen tuntumaan lisää riskiä metsäpeurojen ja porojen risteytymiselle. Pohjois-Pohjanmaalla ei ole Kainuun tavoin eläinten liikkumista ohjailevaa peura-aitaa, vaan keinot porojen ja metsäpeurojen erillään pitämiseen on etsittävä muualta.

Metsähallituksessa käynnistyi keväällä 2017 maa- ja metsätalousministeriön rahoittama kolmivuotinen erillishanke metsäpeuran rotupuhtauden turvaamiseksi. Tavoitteina on muun muassa luoda toimintamalli Pohjois-Pohjanmaan tilanteen hallitsemiseksi, ja parantaa eri sidosryhmien välistä yhteistyötä sekä Pohjois-Pohjanmaalla että Kainuussa.

Metsäpeura- ja porohirvas ottavat mittaa toisistaan. Valokuva: Pekka Kilpeläinen.

Infolaatikko

Metsäpeura

Tieteellinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuussa 750 ja Suomenselällä 1250 yksilöä,
Venäjällä Karjalassa enintään 2400. Lisäksi Arkangelissa ja Komissa elää yhteensä
nelisen tuhatta metsäpeuraa, mutta nykytiedon valossa ne ovat eri alalajin edustajia.

Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa (2015): Silmälläpidettävä (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000