Metsähallitus

Rotupuhtaus

Metsäpeura ja poro voivat saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Risteytyminen vähentää perimältään puhdasta metsäpeurakantaa.

Peura-aita

Suomessa peurojen ja porojen kohtaamisten estämiseksi poronhoitoalueen etelärajalle rakennettiin vuosina 1993-1996 lähes 90 km pitkä peura-aita.

Aidan läpi kulkee noin 15 tietä, joista suurimmissa on karjasiltoja peurojen ja porojen kulun estämiseksi. Pienemmillä teillä ja metsässä muuten liikkuville aitaan on tehty portteja. Joillakin porteilla on kameravalvonta auki jääneiden porttien sekä mahdollisten porojen ja peurojen ylitysten havaitsemiseksi. Kulkijoita muistutetaan sulkemaan portti perässään, mutta laiminlyöntejä tapahtuu toisinaan. Aita vaatii säännöllistä kunnostusta, josta on vastannut Metsähallitus.

Risteymien poistot

Suomessa metsäpeuran rotupuhtautta on edistetty lopettamalla poron ja metsäpeuran risteymiä. Lisäksi on poistettu poronhoitoalueen puolelle vaeltaneita peurayksilöitä. Näiden poistojen ansiosta metsäpeurojen liikkuminen peura-aidan pohjoispuolelle on vähentynyt huomattavasti. Työstä on vastannut Suomen riistakeskuksen Kainuun alue.

Metsäpeura LIFE 1998-2001

Vuosina 1998–2001 metsäpeuran rotupuhtauden säilymistä edistettiin Euroopan Unionin Life Nature -rahaston tukemalla hankkeella. Hankkeessa olivat mukana Metsästäjäin Keskusjärjestö, Metsähallitus, Kainuun riistanhoitopiiri, maa- ja metsätalousministeriö, Oulun yliopisto sekä Tielaitos.

Hankkeen keskeisiä tehtäviä olivat peura-aidan tiivistäminen tieaukoille rakennettavien peuraestesiltojen ja porttien avulla sekä metsäpeuran perimän puhtauden selvittäminen. Muita toimenpiteitä olivat peurakannan puhdistus (eli risteymien ja porojen poistaminen), peuravahinkojen estäminen, metsäpeuraa koskevan asenneilmapiirin parantaminen ja yleinen tiedottaminen.

Tarhaporot

Metsäpeuran esiintymisalueilla on jonkin verran tarhaporoja. Niiden lukumäärää ei tunneta, koska porojen pitäminen ei edellytä ilmoitusta saati erillistä lupaa. Tarhakarkulaiset aiheuttavat riskin serkusten sekoittumisesta.

Tarhaporot kannattaa merkitä korva- tai kaulamerkein. Poron karatessa ei kannata säästellä aikaa ja resursseja sen kiinniotossa. Apua voi saada esimerkiksi paikallisilta metsästysseuroilta.

Rotupuhtaus Karjalan tasavallassa

Poronhoito loppui Karjalan tasavallassa 1960-luvun puolivälissä. Keskeisiä poronhoitoalueita olivat aikoinaan Louhen, Kemin ja Kalevalan piirit. Karjalassa kesytetty peuramuoto oli metsäpeura, joten samanlaista riskiä kuin Suomessa metsäpeuran ja poron risteytymiselle ei ollut. Karjalassa voidaankin puhua ”peuranhoidosta” poronhoidon sijaan. Kuitenkin Murmanskin alueelta tuotiin Karjalaan 1950-luvulla komi-izhman alalajiin kuuluvia porolaumoja kollektiivipeuratilojen laumojen täydentämiseksi. Tämän seurauksena tulokkaat risteytyivät paikallisiin peuroihin.

Nykyisin Murmanskin alueen poronhoitoalueet ovat niin kaukana Karjalan tasavallasta, etteivät kesyt porot kohtaa Karjalan metsäpeuroja. Lähimmät kesyporolaumat ovat Suomessa, josta poroja karkaa satunnaisesti Karjalan puolella. Suurin uhka Suomen ja Karjalan metsäpeurojen rotupuhtaudelle on siis Suomen poronhoitoalue, josta poroja karkaa sekä etelän että idän peura-alueille.

Nykyisin Karjalan tasavallassa metsäpeuran geeniperimää tutkitaan ja tulosten odotetaan auttavan selvittämään Karjalan tasavallan metsäpeurojen rotupuhtauden tilaa.

Kuva: Karjasilta metsäpeura-aidan läpimenevällä tiellä.

Infolaatikko

Metsäpeura

Latinankielinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuu 700 ja Suomenselkä 1250 yksilöä, Venäjällä Karjalassa enintään 2400, Arkangelissa arviolta 1500 ja Komissa 2500 yksilöä (Arkangelin ja Komin metsäpeurojen taksonominen asema on epäselvä ja edellyttää lisäselvityksiä). Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa: Silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000