Metsähallitus

Kainuu ja Pohjois-Karjala

Kainuun metsäpeurakanta kasvoi 1950-luvulta lähtien tasaista mutta varsin hidasta vauhtia. 1990-luvun puolivälissä kannan koko oli tuhat yksilöä. Vuosina 1993-1996 poronhoitoalueen etelärajalle rakennettu peura-aita siivittti osaltaan kannan kasvuun: vuonna 2001 peuroja oli jo lähes 1700. (Lisätietoja LUKE:n sivuilta)

Peurojen määrä alkoi kuitenkin vähentyä nopeasti. Kanta on vakiintunut vuoden 2010 jälkeen noin 800 yksilöön. Kevättalven 2017 laskennoissa löydettiin noin 750 yksilöä. Kannan äkillisen pienenemisen syitä ei tarkoin tiedetä, mutta 2000 luvun alussa peurojen kuolleisuutta lisäsivät kasvaneet suurpetokannat, peurojen poistot poronhoitoalueelta, risteymien poistot sekä metsästys ja liikenne. Kannan taantumiseen saattoivat vaikuttaa myös loiset ja jääminen Venäjälle kevätvaelluksen jälkeen.

Kainuun metsäpeurakannan elinalue ylittää Suomen ja Venäjän rajan. Nykyisin noin kolmasosa Kainuun metsäpeuroista vaeltaa keväällä Venäjän Karjalaan vasomaan, ja palaa syksyllä takaisin talvehtimisalueilleen Kainuuseen. Joitakin yksilöitä havaittiin 2000-luvun alkupuolella Vaalassa asti.

Pohjoisessa Kainuun kannan leviämistä rajoittaa peura-aita poronhoitoalueen rajalla. Etelässä populaation yksilöitä voi tavata Lieksan korkeudella asti, kun joitakin yksilöitä vaeltaa kesällä etelän suuntaan vasomaan. Pääsääntöisesti nämä palaavat syksyllä talvilaitumille Kainuuseen, mutta joinain talvina niitä saattaa jäädä talvehtimaan Pohjois-Karjalaankin.

Pohjois-Karjalassa rajan tuntumassa eli 1970-luvulla 170 yksilön Ruunaan osakanta, joka todennäköisesti oli kytköksissä Venäjän puolella elävään Lieksajärven kantaan. Lieksajärven kannan vähenemisen myötä Ruunaankin pysyvä kanta on hävinnyt.

Takaisin Levinneisyys-sivulle

Infolaatikko

Metsäpeura

Latinankielinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuu 700 ja Suomenselkä 1250 yksilöä, Venäjällä Karjalassa enintään 2400, Arkangelissa arviolta 1500 ja Komissa 2500 yksilöä (Arkangelin ja Komin metsäpeurojen taksonominen asema on epäselvä ja edellyttää lisäselvityksiä). Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa: Silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000