Metsähallitus

Suomenselkä ja Ähtäri

Suomenselän kanta sai alkunsa 1970-80 lukujen taitteessa Kainuusta siirretyistä peuroista. Voidaan puhua ”palautusistutuksista”, sillä alueella eli vankka metsäpeurakanta aina 1700-luvun lopulle saakka. Palautusistutuksissa alueelle tarhattiin 2 hirvasta ja 8 vaadinta. Osa vaatimista oli kantavia. Yksilöt lisääntyivät tarhassa, ja ensimmäiset 4 yksilöä vapautettiin vuonna 1981.

Metsäpeuran kaltaisen vaeltavan lajin siirtoistutuksessa tarhausvaihe oli tärkeä, sillä yksilöillä on voimakas vietti palata alkuperäisille synnyinseuduilleen, tässä tapauksessa Kuhmoon. Tarhattujen yksilöiden jälkeläiset toimivat uuden peurakannan tärkeimpinä perustajina, sillä ne ovat jo vasoina leimautuneet alueeseen.

Suomenselän kanta alkoi kasvaa ja levittäytyä. Kasvu jatkui 2000-luvulle asti, jonka jälkeen kanta on pysynyt melko vakaasti reilussa tuhannessa yksilössä (1250-1300 yksilöä vuonna 2015).

Suomenselän metsäpeurat liikkuvat laajalla alueella. Etelässä metsäpeurojen levinneisyysalue ulottuu Alajärvelle. Tämä on aluetta, joihin suuret laumat ovat useina talvina kokoontuneet talvehtimaan, joskin keskeisten talvialueiden sijainnissa on tapahtunut huomattavaa vaihtelua. Pohjoisen suuntaan yksittäisiä laumoja on tavattu Oulujärven länsirannoilla saakka. On vain kymmenistä kilometreistä kiinni, että Kainuun ja Suomenselän populaatioiden uloimmat yksilöt kohtaavat ja alkavat muodostaa yhteisiä laumoja. Vielä näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Merkittävä osa Suomenselän metsäpeuravaatimista vetäytyy keväisin vasomaan Perhon alueen erämaihin, eli samoille seuduille, johon ensimmäiset yksilöt tarhattiin.

Ähtäri

Ähtärin eläinpuisto vapautti vuosina 1989-1993 yhteensä 14 metsäpeuraa. Aluksi vapautetut metsäpeurat vaelsivat pitkiäkin matkoja Satakunnan alueelle, mutta sittemmin kanta on vakiintunut liikkumaan Ähtärin, Soinin, Karstulan ja Alajärven rajaamalla alueella.

Alueella on vuosittain tavattu muutamia kymmeniä metsäpeuroja. Niiden ei ole havaittu olevan yhteydessä Suomenselän metsäpeuroihin, vaikka yksilöt ja laumat saattavat vaelluksillaan päätyä hyvinkin lähelle toisiaan Alajärven seudulla.

Takaisin Levinneisyys-sivulle

Infolaatikko

Metsäpeura

Latinankielinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuu 700 ja Suomenselkä 1250 yksilöä, Venäjällä Karjalassa enintään 2400, Arkangelissa arviolta 1500 ja Komissa 2500 yksilöä (Arkangelin ja Komin metsäpeurojen taksonominen asema on epäselvä ja edellyttää lisäselvityksiä). Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa: Silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000