Metsähallitus

Venäjän Euroopan puoleiset osat

Metsäpeuran levinneisyysalue oli pinta-alaltaan laajin ilmeisesti 1600 - 1700-lukujen vaihteessa, jolloin metsäpeura asutti lähes koko Itä-Fennoskandian ja Luoteis-Venäjän alueet Pietarin eteläpuolelle Ilmajärvelle saakka. 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla metsäpeura oli tavallisimpia villieläimiä Laatokan koillisrannalla Aunuksen piirissä, ja myös sitä kauempana etelässä ja idässä. 1900-luvun keskivaiheilla metsäpeurat olivat varsin yleisiä Äänisen ja Laatokan välisellä alueella. Metsäpeuran elinalueen raja oli tuolloin paljon etelämpänä Vologdan alueella saakka.

1900- ja 2000-luvun taitteessa metsäpeuran levinneisyysalue Venäjän Euroopan pohjoisosassa oli huomattavasti supistunut. Pääsyynä tähän on säätelemätön metsästys, kaskenpoltto, rautateiden rakentaminen (Kirovin eli Muurmannin rata ja Pohjoinen rata) sekä Vienanmeren–Itämeren kanavan rakentaminen. Arkangelin alueella 2000-luvun alussa metsäpeuran esiintymisalue pieneni ja pirstaloitui. Lisäksi Pohjoisen radan rakentamisen seurauksena Vienanjoen ja Äänisjoen välisellä alueella metsäpeuran levinneisyysalueen keskelle muodostui laaja aukko. Venäjän pohjoisosissa poronhoito on tehokkaasti rajoittanut villien metsäpeurojen leviämistä ja kannan kasvua. Poromiehet ovat aktiivisesti metsästäneet villipeuroja vähentääkseen poromenetyksiä, sillä kesyt porot voivat jättää laumansa ja lähteä metsään villipeurojen perään.

Sodanjälkeisinä vuosina suojelun ja pitkäaikaisen metsästyskiellon ansiosta metsäpeuran kannan koko Karjalan tasavallassa kasvoi ja sen levinneisyysalue laajeni. Silloinkin metsäpeurojen varsinainen elinalue sijoittui Karjalan tasavallan keskiosaan, pohjoisessa se rajoittui poronhoitoalueeseen. 1970-luvun puoleenväliin saakka metsäpeurakanta Karjalan tasavallassa kasvoi tasaisesti, sitten eläinten määrä vakiintui ja pysyi varsin korkeissa luvuissa vuosittaisia heilahteluja lukuun ottamatta. Karjalan tasavallan itäpuolella metsäpeurojen elinympäristö levittäytyi Arkangelin alueelle muodostaen laajan ja yhtenäisen levinneisyysalueen.

Vuonna 1974 tehdyn lentolaskennan mukaan Arkangelin alueen erämaa-alueella oli arviolta 15400 villipeuraa. Peurojen elinympäristöt Karjalan itäosassa olivat sulautuneet laajaksi yhtenäiseksi alueeksi Komin tasavallan rajalle saakka. 1980-luvun loppupuoliskolla metsäpeurojen määrä Arkangelin alueella kääntyi nopeasti laskuun. Syynä siihen oli etupäässä salametsästys moottorikelkkoja apuna käyttäen, ja 2000-lukuun mennessä metsäpeuran elinympäristö pirstaloitui.

1990-luvun keskivaiheilta alkaen Karjalan tasavallassa metsäpeurojen määrä laski 3000:een, alle puoleen verrattuna 1980-lukuun. Karjalan eteläosassa eläinten elinympäristöt supistuivat. Vuonna 2014 tehdyn lentolaskennan mukaan Karjalan tasavallassa arvioidaan olevan enintään 2400 yksilöä.

Komin tasavallassa menneen vuosisadan lopulla metsäpeurakanta on myös vähentynyt. Vuonna 1990 metsäpeuroja arvioitiin olevan noin 4500 - 7000 yksilöä. Venäjällä 1990-luvulla puhjenneen sosioekonomisen kriisin myötä villisorkkaeläinten luvaton metsästys on lähtenyt jyrkkään kasvuun. Vuosina 1996 - 1998 tasankokannan koko laski noin 1500 - 2000 yksilöön, mikä johti metsästyskieltoon vuonna 2000. Nykyisin Komin tasavallassa metsäpeuran elinpiiri on mosaiikkimaista. Kannan vahvuus 2000-luvun taitteessa oli 3000-3500 yksilöä. Metsäpeuroja on säilynyt Komin alueella lähinnä keski- ja pohjoisosissa kaukana erämailla sekä asumattomilla seuduilla, missä ihmisten toiminta on vähäistä.

Takaisin Levinneisyys-sivulle

Infolaatikko

Metsäpeura

Tieteellinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuussa 750 ja Suomenselällä 1250 yksilöä,
Venäjällä Karjalassa enintään 2400. Lisäksi Arkangelissa ja Komissa elää yhteensä
nelisen tuhatta metsäpeuraa, mutta nykytiedon valossa ne ovat eri alalajin edustajia.

Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa (2015): Silmälläpidettävä (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000