Metsähallitus

Ulkonäkö ja lisääntyminen

Metsäpeurauros eli hirvas on selvästi kookkaampi kuin naaras eli vaadin. Uros painaa 150-200 kg ja naaras 60-100 kg.

Metsäpeura ja poro ovat hyvin samannäköisiä. Niiden erottaminen ilman harjaantumista voi olla haastavaa. Metsäpeuralla on pidemmät jalat, pidempi kuono ja kapeammat sarvet. Pitkät jalat ovat sopeutumia syvään lumeen, pitkä kuono puolestaan jäkälän haistamiseen syvän lumen alta. Kapeat sarvet sopivat metsäisessä maisemassa liikkumiseen.

Muille hirvieläimille poikkeavasti molemmilla sukupuolilla on sarvet, joskin hirvaan sarvet ovat selvästi suuremmat kuin vaatimen. Hirvaan sarvet alkavat kasvaa alkukesästä ja ne ovat komeimmillaan syksyn kiima-aikana. Sarvet ovat tarpeen, kun hirvas taistelee kilpakosijoiden kanssa vaatimista.

Syksyllä metsäpeurat kerääntyvät kiimatokkiin eli -laumoihin, joissa on yksi johtava hirvas ja useita vaatimia. Hirvas parittelee lauman vaatimien kanssa ja vahtii laumaa estäen muita hirvaita lähestymästä.

Keväällä, yleensä toukokuussa, vaadin synnyttää vasan - useimmiten vain yhden. Tämän vuoksi metsäpeura toipuu hitaasti kannan romahduksista ja muista häiriöistä. Esimerkiksi hirvi saa usein kaksoisvasoja, ja kanta kasvaa siksi nopeasti.

Metsäpeurahirvaiden sarvet tippuvat pääsääntöisesti kiima-ajan jälkeen, mutta vaatimet pitävät sarvensa talven yli. Sarvien avulla vaatimet voivat turvata sekä oman että vasansa ravinnonsaannin myös talvella.

Infolaatikko

Metsäpeura

Latinankielinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuu 700 ja Suomenselkä 1250 yksilöä, Venäjällä Karjalassa enintään 2400, Arkangelissa arviolta 1500 ja Komissa 2500 yksilöä (Arkangelin ja Komin metsäpeurojen taksonominen asema on epäselvä ja edellyttää lisäselvityksiä). Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa: Silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000