Metsähallitus

Vuodenkierto

Peura -lajin (Rangifer tarandus) edustajat ovat tunnettuja vaelluksistaan. Pohjois-Amerikan karibujen kevät- ja syysvaellukset voivat olla tuhansia kilometrejä. Suomessa Kainuun metsäpeurat vaeltavat pisimmillään jopa 200 km matkoja Sotkamosta Venäjän puolelle ja takaisin.

Nykyisin peurojen ja karibujen vaelluskäyttäytymiseen ja elinympäristön valintaan vaikuttavat ihmisen rakentamat esteet. Suomessa metsäpeurojen liikkumista ohjaa mm. aita poronhoitoalueen rajalla. Aikaisemmin Venäjän rajavyöhykeaita vaikeutti eläinten liikkumista, mutta nykyisin aitarakenteita on monin paikoin purettu ja osin ne ovat hajonneet, eivätkä ne enää niin paljon estä eläinten liikkumista.

Kevät ja kesä

Keväällä vaatimet vetäytyvät suojaisille ja rauhallisille paikoille vasomaan, usein lähes samalle hyväksi koetulle paikalle.

Ensimmäiset viikot emä ja vasa viettävät hiljaiseloa ja ovat hyvin arkoja. Ne viihtyvät soisilla alueilla, joilla emä käy imetysten välissä syömässä tuoreita pajun lehtiä, tupasvillaa ja muuta vihantaa. Ruokailujen ajaksi emä jättää vasansa lähistölle piiloon. Emä ja vasa kommunikoivat keskenään urahtelemalla.

Kun vasa on hiukan kasvanut, saattavat vaatimet vasoineen kokoontua pieniksi kesälaumoiksi soille. Vielä tuolloinkin ne käyttäytyvät varovaisesti ja pakenevat helposti pientäkin häiriötä. Ne viihtyvät avoimilla paikoilla tuulen alapuolella, jossa voivat haistaa mahdolliset saalistajat.

Syksy ja talvi

Kesän edetessä metsäpeurat kokoontuvat suuremmiksi laumoiksi. Syksyllä hirvaat alkavat taistella keskenään. Voittajahirvaat pääsevät hallitsemaan vaatimista, vasoista ja ylivuotisista vasoista koostuvia laumoja, kiimatokkia. Hirvaiden taistelut ovat joskus rajuja: osapuolet saattavat loukkaantua tai jopa kuolla.

Kiima-ajan jälkeen metsäpeurat vaeltavat kohti talvilaidunalueita. Vaelluksen ajankohta, kesto ja talvilaitumien sijainti vaihtelevat muun muassa lumitilanteen ja laidunalueiden kulumisen mukaan. Metsäpeurat voivat kerääntyä joko yhdelle tai usealle talvilaidunalueelle. Kovana talvena samalla suhteellisen pienellä alueella voi olla jopa tuhat yksilöä.

Metsäpeurat haistavat jäkälän syvän lumen läpi. Ravintoa etsiessään ne tonkivat sorkillaan kaivukuoppia hankeen. Peuroja kutsutaan Pohjois-Amerikassa karibuiksi, sanan alkuperä on todennäköisesti Amerikan alkuperäisasukkaiden sana ”xalipu”, joka tarkoittaa kaivajaa.

Peuran sorkka on muodoltaan pyöreä. Se soveltuu hyvin kuopimiseen ja syvässä lumessa liikkumiseen. Energiaa säästääkseen peurat kulkevat jonossa jättäen jälkeensä jälkijonoja eli jotoksia.

Infolaatikko

Metsäpeura

Latinankielinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuu 700 ja Suomenselkä 1250 yksilöä, Venäjällä Karjalassa enintään 2400, Arkangelissa arviolta 1500 ja Komissa 2500 yksilöä (Arkangelin ja Komin metsäpeurojen taksonominen asema on epäselvä ja edellyttää lisäselvityksiä). Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa: Silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000