Metsähallitus

Pantaseuranta

Luonnonvarakeskus on seurannut metsäpeurojen liikkumista ja elinympäristönvalintaa GPS-pannoilla vuodesta 2006 lähtien. Reilun kymmenen seurantavuoden aikana pannan on saanut kaulaansa jo yli 200 peuravaadinta. Ainoastaan vaatimia pannoitetaan, koska hirvaiden kaulan turpoaminen rykimä- eli kiima-aikaan estää turvallisen pannoituksen.

MetsäpeuraLIFE -hankkeen aikana pannoitettavien eläinten määrää lisätään. Tavoitteena on, että hankkeen aikana (2016-2023) pannoitetaan kaikkiaan lähes kahdeksan kymmentä metsäpeuravaadinta. Pannoituksia tehdään sekä Kainuussa että Suomenselällä. Myös muutama Ähtärin osakantaan kuuluva yksilö saa kaulaansa seurantapannan. Lisäksi osa hankkeen totutustarhoista vapautettavista metsäpeuroista varustetaan GPS-lähettimillä. Paikannustietojen perusteella voidaan seurata eläinten asuttautumista uudelle elinalueelle.

Seurantapannat tuottavat arvokasta tietoa metsäpeurojen käyttäytymisestä. Peurojen elinympäristönvalintaa seuraamalla saadaan tietoa, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi ennallistettavien suokohteiden valinnassa. Vastaavalla tavalla pantapeurojen seuranta auttaa selvittämään tärkeimpien talvilaidunalueiden sijainnin. Näin esimerkiksi jäkälää säästävät metsänhoitotoimenpiteet osataan kohdistaa oikeille alueille.

Pantaseuranta tuottaa tietoa myös metsäpeurojen kuolleisuudesta ja kuolinsyistä. Pantavaatimien merkittävin kuolinsyy on ollut suden saaliiksi joutuminen. Vastaavasti pantaseurannan perusteella on selvinnyt, että suurin osa kainuulaisista metsäpeuravaatimista vasoo, mutta vasat eivät selviä hengissä syksyyn saakka.

GPS-pannat paljastavat metsäpeurojen liikkumisesta asioita, joiden jäljille päästäisiin muutoin kenties vasta pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi Suomenselän metsäpeurojen viime vuosina pidentyneet, Oulujärven tuntumaan ulottuvat vuodenaikaisvaellukset olisivat voineet jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta ilman teknologian tarjoamaa apua. Nyt metsäpeurojen liikkumiseen poronhoitoalueen tuntumassa ja sitä kautta kasvavaan metsäpeurojen ja porojen risteymäriskiin päästään puuttumaan ajoissa.

Pantaeläimet toimivat oivana apuna metsäpeurakannan koon arvioinnissa. Metsäpeurat kokoontuvat talvisin laumoihin eli tokkiin. Kun pantapeurojen sijainti tunnetaan, voidaan lentolaskennat suunnata oikeille alueille. Näin säästetään kalliita lentotunteja, ja parannetaan laskentavarmuutta.

Tulevaisuudessa tietoja pantaeläinten liikkeistä voidaan käyttää myös metsäpeurakolareiden ennaltaehkäisyssä. Metsäpeurojen vuodenaikaisvaellusten käynnistyttyä kohonneesta kolaririskistä pystytään varoittamaan autoilijoita entistä tehokkaammin. Vastaavasti tilanteessa, jossa peurat asettuvat talvilaitumelle vilkasliikenteisen tien varteen, voidaan pannoitettujen yksilöiden liikkeiden perusteella välittää autoilijoille tietoa eläinten käyttämistä tienylitysreiteistä.

Kuva: Pantaseurannalla saadaan tietoa esimerkiksi metsäpeurojen vasomisen onnistumisesta ja vasojen selviämisestä. (Valokuva: Pekka Kilpeläinen)

Infolaatikko

Metsäpeura

Tieteellinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuussa 750 ja Suomenselällä 1250 yksilöä,
Venäjällä Karjalassa enintään 2400. Lisäksi Arkangelissa ja Komissa elää yhteensä
nelisen tuhatta metsäpeuraa, mutta nykytiedon valossa ne ovat eri alalajin edustajia.

Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa (2015): Silmälläpidettävä (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000