Metsähallitus

Suurpedot

Suurpedot Suomessa

Metsäpeura on sekä ahman, suden, ilveksen että karhun saalislaji. Tutkimuksessa on saatu selkeitä viitteitä suden vaikutuksesta metsäpeurakantaan. Kainuussa metsäpeurojen heikentyneen vasatuoton sekä alueen susikannan kasvun välillä havaittiin selvä yhteys.

– Mitä on tapahtunut tuhansia vuosia kestäneelle yhdessä elolle, kysyy suurpetotutkija Ilpo Kojola. Eihän siinä olisi mitään järkeä, että peto söisi saaliinsa sukupuuttoon ja joutuisi siten itsekin uhatuksi.

Kyseessä lienee kolmiodraama, jossa mukana on myös hirvi.

Tehostunut metsätalous loi edellytykset hirvikannan lisääntymiselle, joka puolestaan on edesauttanut susikannan kasvua. Lisäksi hakkuin ja ojituksin käsitellyssä maisemassa metsäpeura päätyy suden ruokalistalle tavallista useammin. Hirvikannan kokoa myös säädellään voimakkaasti metsästämällä, hirvimäärän heilahdellessa täytyy suden luonnollisesti vaihdella ruokavalionsa koostumusta.

Vastaavia havaintoja on tehty metsäkaribun populaatioissa Pohjois-Amerikassa.

Entäpä rotevat, metsäpeuroja saalistavat ilvesyksilöt tai keskeisillä vasomisalueilla asustelevat karhunaaraat? Onko niillä vaikutusta peurakantoihin? Aiemmin pelkkänä haaskansyöjänä tunnetulla ahmallakin saattaa olla oma roolinsa myös saalistajana.

Tietoa metsäpeuran sekä suurpetojen vuorovaikutuksesta tarvitaan joka tapauksessa kipeästi lisää.

Koska riittävän laajoja muutoksia maankäytössä ei todennäköisesti ole oletettavissa, on tyydyttävä ratkaisemaan ongelmat käytössä olevin keinoin. Tämä tarkoittaa tarvittaessa myös suurpetokantojen kontrollia. Ilveksen sekä karhun kannanhoidollisia kaatolupia on jo ohjattu metsäpeura-alueille. Parantunut metsäpeurojen vasatuotto antaa viitteitä menettelyn toimivuudesta.

Suurpedot Venäjän Karjalassa

Suurpedot ovat yksi vakavimmista sorkkaeläinten kuolleisuuden aiheuttavista uhista Karjalan tasavallassa, mutta suurpetojen määrä alueen pohjoisosassa on varsin pieni, joten niiden vaikutus metsäpeurakantaan on vähäistä.

Karjalan tasavallassa metsäpeura jää harvoin karhun uhriksi. Kuitenkin paikoin karhut voivat aiheuttaa metsäpeuroille huomattavia tappioita. Esimerkiksi Karjalan tasavallan pohjoispuolella karhujen pesät sijaitsevat usein suurten järvien saarissa, jotka ovat myös metsäpeurojen suosittuja vasomispaikkoja.

Suden vaikutus metsäpeurakantaan eri puolilla Karjalan tasavaltaa on erilainen ja riippuu sekä susien määrästä, että metsäpeura- ja hirvikannan vahvuudesta. Eniten metsäpeurojen luontaisia poistoja tapahtuu sorkkaeläimille ankarimpina aikoina - talvella ja alkukeväästä, jolloin eläimiä kuolee nälkään, sairauksiin ja vammoihin tai niitä joutuu petojen saaliksi. Kuitenkin tietyissä olosuhteissa suden uhriksi joutuu varsin terveitä ja täysikasvuisia eläimiä.

Huolimatta siitä, että metsäpeura on elintärkeä saaliseläin ahmalle, ahman aiheuttavat poistot eivät vaikuta merkittävästi metsäpeurakannan kokoon Karjalan tasavallassa. Pääosa ahman ravinnosta muodostuu haaskoista. Metsäpeuran elinalueella Karjalan tasavallassa ilves on harvinainen petoeläin ja metsäpeurojen osuuden sen ruokavaliossa on todettu olevan hyvin pieni.

Taulukko: Kainuussa metsäpeurojen vasakuolleisuus on korkea ensimmäisten elinkuukausien aikana. Vuosina 2004-2007 pannoitettujen metsäpeuravaatimien vasoista oli kadonnut 70 % ensimmäisten kuukausien aikana. Lähde: RKTL.

Lähteitä

Kojola, I. 2007: Petojen vaikutus metsäpeurakannoissa. Suomen Riista 53: 42−48.

Kojola, I. et al. 2009: European wild forest reindeer and wolves: endangered prey and predators. Annales Zoologici Fennici 46: 416–422.

 

Infolaatikko

Metsäpeura

Tieteellinen nimi: Rangifer tarandus fennicus, poron luonnonvarainen ”serkku”

Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuussa 750 ja Suomenselällä 1250 yksilöä,
Venäjällä Karjalassa enintään 2400. Lisäksi Arkangelissa ja Komissa elää yhteensä
nelisen tuhatta metsäpeuraa, mutta nykytiedon valossa ne ovat eri alalajin edustajia.

Katso levinneisyyskartta.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa (2015): Silmälläpidettävä (Near Threatened, NT)

LIFE

Natura2000