Metsäpeuran palautus 1970-luvun lopussa Suomenselälle viranomaisten, metsästäjien ja suojelutahojen toimesta on eittämättä yksi suomalaisen lajisuojelun menestystarinoista. Kymmenen peuraa - kaksi hirvasta ja kahdeksan vaadinta - tuotiin Kuhmosta Kivijärven ja Perhon rajalla sijaitsevaan totutustarhaan. Osa naaraista oli tiineenä saapuessaan ja vasoi tarhaan. Peurojen lisääntyessä niitä alettiin vapauttaa luontoon. Vapautetut yksilöt viihtyivät tarhan lähiympäristössä, Salamajärven kansallispuiston maisemissa.
Tarhaus lopetettiin vuonna 1984. Sen kuluessa alueelle oli vapautettu 21 tarhassa syntynyttä peuraa ja lisäksi muutama peura oli karannut omin neuvoin. Tarhasta päästetyt peurat olivat tarhauksen vielä ollessa meneillään ehtineet lisääntyä myös vapaudessa. Tarhauksen päättyessä Suomenselällä eleli nelisenkymmentä peuraa. Tästä sai alkunsa nykyinen yli tuhannen yksilön kanta.
Suomenselän kanta on elinvoimainen, mutta sen kehitys on syystä tai toisesta pysähtynyt noin kymmenen vuoden takaisiin lukemiin. Lääkkeet kannan kasvun jatkumiseen varmasti löytyvät, kunhan tietämys vasatuottoon ja nuorten yksilöiden elossa säilymiseen vaikuttavista eri tekijöistä pikkuhiljaa karttuu.
Metsäpeura
Tieteellinen nimi: Rangifer tarandus fennicus
Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuussa 800 ja Suomenselällä 2000 yksilöä, Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoissa palautusistutettuna n. 20 yksilöä. Venäjän Karjalassa enintään 2300 yksilöä (tieto vuodelta 2021).
Katso levinneisyyskartta.
Uhanalaisuusluokitus Suomessa (2019): Silmälläpidettävä (Near Threatened, NT)