20 000 vuotta sitten Fennoskandia ja Venäjän Karjala olivat kokonaan jään peitossa.
Jääpeite noin 10 000 vuotta sitten. Villipeurat saapuvat idästä ja kaakosta. Näihin aikoihin villipeurasta lajiutui metsäpeura. Tumma alue: metsäpeurojen levinneisyys. Sininen: jäätä.
Noin 7200 vuotta sitten. Metsäpeurat levittäytyvät jääpeitteen pienentyessä.
Metsäpeurojen levinneisyysalue oli laaja vielä 1600-luvulla. Joidenkin lähteiden mukaan Ruotsin alueen esiintymät saattoivat muodostua myös poroista.
1700-luvulla esiintymisalue supistui.
1800-luvulla esiintymisalue pieneni ja pirstaloitui merkittävästi myös Suomessa.
Viimeiset metsäpeurat tavattiin Suomessa 1900-luvun alussa Kuhmon alueella.
Seuraavina vuosikymmeninä metsäpeurat olivat hävinneet Suomesta.
1950-luvulla Kuhmossa tavattiin taas metsäpeuralaumoja.
1980-luvulla Kainuun kanta oli kasvanut ja levinnyt. Suomenselälle palautusistutettiin metsäpeuroja.
2000-luvun alussa Suomenselän palautusistutettu kanta oli kasvanut noin 1000 yksilöön ja levittäytynyt. Kainuun kannan koko on vakiintunut noin 800 yksilöön. Karjalan metsäpeurakannan levinneisyysalueen eteläraja on vetäytynyt pohjoiseen, ja kanta on pirstaloitunut.
Levinneisyys
Levinneisyys Suomessa ja Venäjän Karjalassa
Vielä 1600-luvulla metsäpeuroja esiintyi tuhatpäisinä laumoina koko Suomessa, tunturialueita ja eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Suomessa metsäpeurat metsästettiin sukupuuttoon 1910-luvun lopulla. Venäjän Karjalan syrjäisillä saloilla metsäpeurat jatkoivat eloaan. Kainuun metsäpeurakanta sai uuden alun 1950-luvulla, kun rajan yli alkoi tulla yksilöitä Suomen puolelle Kuhmoon, nykyisen Elimyssalon alueelle.
Nykyisin metsäpeuroja esiintyy Suomessa kolmessa eri populaatiossa: Kainuussa, Suomenselällä ja Ähtärissä. Kainuun metsäpeurat liikkuvat myös Pohjois-Karjalan ja Venäjän Karjalan alueilla. Venäjällä metsäpeuroja esiintyy Karjalan lisäksi Komissa ja Arkangelissa.
Levinneisyyskartta ©Google Maps
Infolaatikko
Metsäpeura
Tieteellinen nimi: Rangifer tarandus fennicus
Levinneisyysalue ja lukumäärät: Suomessa Kainuussa 800 ja Suomenselällä 2000 yksilöä, Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoissa palautusistutettuna n. 20 yksilöä. Venäjän Karjalassa enintään 2300 yksilöä (tieto vuodelta 2021).
Katso levinneisyyskartta.
Uhanalaisuusluokitus Suomessa (2019): Silmälläpidettävä (Near Threatened, NT)
LIFE
Natura2000
