Joululaulut ovat jo hiipineet radioiden soittolistoille, kun pääsemme kuljettamaan vuoden viimeiset metsäpeurat totutustarhoihin. Ähtäri Zoon ammattilaiset toistavat marraskuun alussa tekemänsä tempun, ja pakkaavat kolme vaadinta kuljetustraileriin sen kummempaa numeroa asiasta tekemättä. Uutuudenviehätys alkaa näköjään karista koko hommasta; minä istun vielä tiiviisti toimistotöissä, kun Ähtäri Zoon intendentti Mauno Seppäkosken luotsaama eläinkuljetus lähtee liikenteeseen.

Seitsemisen totutustarha saa tänään kaksi uutta asukasta. Ruotsalaisessa Nordens Ark -eläintarhassa syntyneet vaatimet ovat totutelleet Suomen olosuhteisiin Ähtärissä. Nyt ne päästetään totutustarhaan kahden Kuhmosta pyydystetyn villin sekä kahden RanuaZoossa kasvaneen metsäpeuran seuraksi. Yksi vaatimista puolestaan jatkaa matkaansa Lauhanvuoren totutustarhaa kohti.

Totutustarhoihin sopivien eläinten valintaa varten on tehty paljon taustatyötä, koska tavoitteena on ollut löytää molempiin tarhoihin mahdollisimman monipuolinen perintötekijöiden kimara. Ruotsalaiset vaatimet ovat näin ollen mukava lisä, olkoonkin, että pohjimmiltaan länsinaapurista saadut yksilöt ovat yhtä kainuulaisia, kuin totutustarhoissa odottavat lajitoverinsa. Kaikki eurooppalaisissa eläintarhoissa asuvat metsäpeurat kun ovat lähtöisin suomalaisista kantayksilöstä. Onko sitten länsinaapurista tarttunut kulttuurisia vaikutteita, jää tulevaisuudessa nähtäväksi.

Kovasta yrityksestä huolimatta viimeisen siirron aikataulu pääsi venymään suunniteltua pidemmälle, ja vaadinten tiinehtyminen marraskuun lopussa alkaa olla epävarmaa. Huolta totutustarhassa ensi keväänä syntyvien vasojen määrästä ei silti pitäisi olla: nyt tarhoihin muuttaneet vaatimet ovat asustelleet jo useamman viikon RanuaZoosta Ähtäriin muuttaneen hirvaan kanssa. Varamiespalvelua parhaimmillaan!

Ruotsista saatu vahvistus (oikealla) yhteisellä aterialla ”varahirvaan” kanssa Ähtäri Zoossa.

Vaadinten matka Ähtäristä sujuu rauhallisissa merkeissä, ja tunnelmat jatkuvat samanlaisina myös perillä Seitsemisessä. Metsäpeuroja vastaanottaneet metsähallituslaiset Sakari Mykrä ja Lea Uimonen raportoivat uuteen kotiin saapumisen sujuneen hyvin. Ruotsalaisvahvistukset ovat kuulemma laskeutuneet kuljetustrailerista turhia hötkyilemättä, ja lähteneet varovaisesti kohti totutustarhan sisäosia ja siellä piilottelevia lajitovereita.

Seitsemisen metsäpeuratokka kasvoi marraskuun lopussa kahdella vaatimella. Valokuva: Sakari Mykrä

Kolmas vaadin jatkaa Maunon kyydissä kohti Lauhanvuoren totutustarhaa. Nyt minäkin maltan irrottautua hetkeksi tietokoneesta, ja lähden muiden seuraksi vastaanottamaan syksyn viimeistä metsäpeurakuljetusta.

Lauhanvuoren uusin tulokas on vielä matkalla, kun ehdin iltapäivän hämärtyessä perille. Totutustarhasta vastaavalla Tapio Alatalolla on onneksi konstit marraskuisen pimeyden karkottamiseen - odottamassa on korillinen eväitä. Tämähän lipsahti pahasti retkeilyn puolelle!

Pullanmutustelun ja metsäpeuranodottelun lomassa pääsen jututtamaan Vaasan ammattikorkeakoulussa opiskelevaa Kati Heinosta. Kati on tehnyt opinnäytetyötään metsäpeuratarhojen valvontaan sopivista riistakameroista, ja on nyt tullut tutustumaan totutustarhaan ja sen asukkaisiin. Samalla saamme palaveerattua työn etenemisestä.

Esiin ilmestyy pian toinenkin eväskori. Liekö Kati sopinut ennalta tarjoiluvastuun jakamisesta Tapion kanssa? Samapa tuo, minua nolottaa. Toisaalla onnistunutta siirtourakkaa olisi juhlittu pitkään ja hartaasti, mutta suomalaisen virkamiehen mielikuvitus ei näköjään riittänyt edes kahvitarjoilun järjestämiseen. Onneksi sentään jotkut miettivät omaa napaansa pidemmälle.

Riistakamera vahvistaa rehuhävikin kertoman - tarjoilu pelaa myös totutustarhojen sisäpuolella. Kameravalvonnan päätarkoitus ei kuitenkaan ole tarhan asukkaiden salakatselu.

Paikkaan ilmiselvää emäntägeenipuutostani puhumalla - se sentään sujuu. Käymme Katin kanssa läpi kameraseurantaan liittyviä asioita. Totutustarhojen valvonnan ensisijainen tarkoitus ei ole seurata metsäpeurojen päivittäisiä edesottamuksia vaan pysytellä selvillä siitä, minkälaisia nelijalkaisia kulkijoita aitavartta kiertää. Aidat on toki rakennettu suurpedonpitäviksi, mutta haluamme pysyä tilanteen tasalla.

Toteamme, että totutustarhoilla vierailevien retkeilijöiden ei kannata kameravalvonnasta huolestua. Kuvamateriaali käydään läpi pienellä porukalla, eikä ihmisistä otettuja ruutuja julkaista. Hankkeen työntekijöihin voi toki yrittää tehdä vaikutuksen. Kenellä on paras puku, kuka kuvauttaa leveimmän hymyn?

Viimein Maunon kuljetustraileri kaartaa totutustarhan portille. Loppumatka on sujunut hyvin - jälleen kerran - ja metsäpeura makailee vaunussa kaikessa rauhassa. Edes trailerin peräluukun avaaminen ei muuta tilannetta. Minäkin käväisen kurkkaamassa matkalaista karsinan yläosan tirkistysaukosta. Eipä tuolla mitään hätää vaikuttaisi olevan. Joko ruotsalaiset vaatimet ovat todella teräshermoista porukkaa, tai sitten eläinlääkärin aamulla antamat rauhoitteet tasoittavat vielä menoa.

Lauhavuoren tuorein asukas otti matkan rennosti maaliviivalle saakka. Ja vähän sen ylikin.

Pienellä houkuttelulla vaadin saadaan sentään ulos trailerista. Ensin seinien sisältä kuuluu pieni kolahdus, ja eläin laskeutuu varovaisesti maahan lastaussiltaa pitkin. Kiire sillä ei näytä vieläkään olevan.

Olisi kiinnostavaa olla seuraamassa toisilleen entuudestaan tuntemattomien metsäpeurojen kohtaamista. Jäämme kuitenkin näytelmästä paitsi, kun vaadin häviää edellisten saapujien tavoin metsän suojiin. Odotettavissa onneksi on, että sopu löytyy pikaisesti. Tapio kertoo nähneensä kaikki totutustarhan asukkaat ruokinta-automaatin tuntumassa aikaisemmin päivällä. Ilmeisesti myös automaattien sisältö on jo paitsi testattu, myös hyväksi havaittu - poronrehua on tähän mennessä kadonnut parempiin suihin jo useampi säkillinen.

MetsäpeuraLIFE-hankkeen tähän mennessä jännittävin vaihe on nyt onnellisesti ohi. Takanani on useampi tuhat ajettua kilometriä, jokunen valvottu yö ja henkilökohtainen ennätys yhteen kuukauteen mahdutetuista työtunneista. Muiden siirtoihin osallistuneiden kilometrikertymiä ja työpanosta en uskalla edes miettiä. Meillä on joka tapauksessa monta hyvää syytä olla tyytyväisiä: syksyn rutistuksen lopputuloksena vastavalmistuneissa totutustarhoissa asustelee 13 tervettä ja hyvinvoivaa metsäpeuraa.

Hämärähommia? Vaadin hämmästeli uutta ympäristöä Lauhanvuoren pimenevässä iltapäivässä.