Liikenne

Elintapojensa vuoksi metsäpeura ei kenties ole niin altis törmäyksiin auton kanssa, kuin esimerkiksi hämärässä loikkiva valkohäntäpeura. Metsäpeurat liikkuvat laumoissa ja pääasiassa valoisaan aikaan.

Kolaririski on suuri, mikäli metsäpeurat jäävät talvehtimaan vilkkaasti liikennöidyn tien läheisyyteen. Myös kohdat, jossa metsäpeurat ylittävät tien vuodenaikaisvaelluksillaan, ovat vaaranpaikkoja keväällä ja syksyllä. 

Metsäpeura-alueiden vilkkaimmat ja samalla riskialtteimmat osuudet ovat olleet:

- Kuhmo-Sotkamo (valtatie 76) Sotkamon Selkämäen, Huhtikankaan ja Tipaksen harjualueet Sotkamon taajamaan asti

- Kuhmossa Nurmestien alkupätkä sekä Hietaperän ja Liminsärkkien tieosuudet erityisesti vaellusaikana

- Suomenselällä valtatie 13 välillä Kaustinen-Kyyjärvi

- Suomenselällä valtatie 16 välillä Alajärvi-Kyyjärvi

Metsäpeura on kooltaan hirveä huomattavasti pienempi, minkä vuoksi vahingot autolle jäävät usein pienemmäksi. Mikäli törmäys tapahtuu peuratokkaan, tilanne voi olla vaarallisempi.

Pahimmillaan metsäpeurakolareja on tilastoitu kymmeniä kappaleita vuodessa. Osa törmäyksistä jää tilastoimatta. Liikenteellä voi siis vuodesta riippuen olla huomattavakin vaikutus peurakannan kehitykseen.

Infrastruktuuri Karjalan tasavallassa

Karjalan tasavallassa tieverkosto on huomattavasti harvempi kuin Suomessa. Sen sijaan suurten liikenneväylien (rautatiet, maantiet, vesikanavat) rakentamisella Venäjän metsäpeura-alueilla on suuri vaikutus eläimiin. Väylät hankaloittavat metsäpeurojen liikkumista ja voivat muuttaa niiden vaellusreittejä. Eri alueilla elävien metsäpeurakantojen väliset yhteydet saattavat heiketä ja pahimmillaan jopa katketa.